Ihmiset oppivat tarinoista. Tavoitteenani on keksiä tarinoita, joiden avulla tuoda ymmärrettäväksi ajatuksiani liikkumisesta, terveydestä ja elämästä.
Varoituksen sana seuraavasta tarinasta: ilman jonkinlaista tietämystä tietokone- ja konsoliroolipelien kliseistä, tarina saattaa vaikuttaa hyvin oudolta.
Muutoin se vaikuttaa vain oudolta.
Kuvittele maailma, jossa kaikki toimii kuten vanhoissa tietokone- ja konsoliroolipeleissä. Maailma, jossa kaikkien ominaisuudet ovat määritetyt sen mukaan miten pisteitä on eri osa-alueille jaettu. Osalla on enemmän älyä, mutta voima ja karisma ovat jääneet vähemmälle, toisilla on yllinkyllin ketteryyttä ja salavihkaisuutta, mutta eivät osaa loitsuja.
Tällaisessa maailmassa eli vaatimaton mies. Mies oli hahmonluonnissa saanut itselleen hieman paremmin älykkyyttä, ketteryys ja karisma olivat keskitasolla, mutta voima hieman sen alle eikä taikavoimia lainkaan. Maailman sääntöjen mukaan mies oli päätynyt pitämään kievaria. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että sankareiksi määritellyt hahmot poikkesivat aika ajoin hänen luonaan lepäämässä seikkailuillaan menettämänsä terveyspisteet takaisin, ennen kuin jatkoivat taisteluaan pahan Nekromanserin epäkuollutta imperiumia vastaan.
Työ ei ollut raskasta, eikä tuottavaa, mutta sillä pärjäsi ja vapaa-aikaakin miehelle jäi. Joskus mies uskotteli itselleen, että oli tärkeässä roolissa mahdollistamassa sankareiden ainaisen maailman pelastamisen, mutta todellisuudessa työ ei tuntunut palkitsevalta.
Päivät olisivat voineet kulua samaa rataa koko miehen elämän loppuun saakka, ellei olisi tapahtunut jotain tässä maailmassa poikkeavaa: hän luki kirjan. Kirja ei ollut maaginen, vaikka olikin peräisin velholta, eikä sinällään sisältänyt mitään mullistavaa tietoa joka miehen elämän muutti. Poikkeavaa oli se, että mies yleensäkään luki kirjaa. Sillä tässä maailmassa ei kukaan yleensä astunut sivupolulle valitsemaltaan tieltä. Sait ominaisuutesi ja hommasi, ja siinä pysyit niin pitkään kuin pysyit hengissä. Ei ollut syytä opetella mitään uutta, eikä varsinkaan mitään mitä sinun ei ollut tarkoitus tehdä.
Jos mieheltä olisi myöhemmin kysytty mikä oli se kirjan suoma oppi, joka muutti hänen elämänsä, ei hän olisi osannut mitään tiettyä sanoa. Koskaan hän ei oppinut loitsun loitsua, ei pienintäkään tulipalloa tai suojakilpeä. Mutta pieniä asioita taikomisesta ja velhon roolista tämä nyt ymmärsi, ja seuraavan kerran kun sankarijoukko saapui hänen kievariinsa, mies huomasi juttelevansa joukon velholle huomattavasti syvällisempiä kuin aiemmin.
Ja tämä sytytti miehessä tiedonjanon. Tästä eteenpäin hän kyseli vierailtaan heidän erikoisuuksistaan. Hän oppi sotureilta miten erilaisia hirviöitä tuli lähestyä, varkailta miten kiivetä talon seinää hiirenhiljaa ja munkeilta parantavien yrttien vaikutuksia. Välillä hän sai sankareilta kirjoja tai kääröjä luettavaksi, välillä sankarit opettivat uusia taitoja odottaessaan seikkailunsa jatkumista. Saipa hän muutaman vanhaksi jääneen aseenkin haltuunsa, joilla sitten harjoitteli sen minkä pystyi,
Ei miehestä koskaan tullut sankaria. Maailman pelastus jäi edelleen muille. Mutta oppi tämä erilaisten sankareiden taitoja, jopa siihen malliin että välillä matalan tason sankareille hän pääsi jopa näitä opettamaan.
Mutta tämä uuden oppiminen oli se, mikä antoi miehelle sisällön elämäänsä. Se antoi hänelle tarkoituksen nousta aamuisin sängystä, paremmin kuin pelkkä sankarien kestittäminen oli koskaan antanut.
Ja se muutti maailmaa. Miehen maine kiiri ympäri maailmaa ja sai muutkin miettimään olisiko heidän syytä oppia jotain uutta.
Lopulta Nekromanseria ei kaatanut yksikään vanhoista, perinteisesti sankareista. Sen teki barbaarikylän aseseppä, joka oli kievarinpitäjän esimerkkiä noudattaen kehittänyt valtavan voimansa lisäksi loistavat maagin taidot ja kohtuullisen ketteryyden. Hän keräsi ympärilleen joukon samalla tavalla monipuolisia sankareita, eikä epäkuolleiden imperiumista ollut lopulta vastusta näin osaavalle joukolle.
Jarski Liikkuu 