Liikemies ja majatalon pitäjä

Ihmiset oppivat tarinoista. Siksi haluan kirjoittaa tarinoita, joilla yritän tuoda esiin omia ajatuksiani ja asenteitani elämään. Ja muistaa siten ne opit itsekin. Seuraava tarina on minun versioni Meksikolaisen kalastajan tarinasta.

Olipa kerran liikemies. Mies oli hyvin menestynyt, asui suurkaupungissa ja vietti rikasta elämää. Tai niin rikasta kuin ehti, miljoonat eivät tehneet itse itseään, ja mies työskenteli usein iltamyöhään ja yli viikonloppujen.

Eräänä kesänä miehen alaiset kuitenkin päättivät että tämän oli syytä pitää taukoa, ja varasivat hänelle viikon loman maaseudulla sijaitsevasta majatalosta. Mies oli aluksi vastahakoinen lähtemään, mutta lopulta hän myöntyi.

Matkallakaan hän ei kuitenkaan malttanut työntekoa lopettaa, vaan vastaili sähköposteihin ja sopi tapaamisia koko taksimatkan. Päästyään majataloon mies oli nälkäinen, ja heti huoneen saatuaan tiedusteli majatalon pitäjältä syömismahdollisuuksia. Majatalon pitäjä, nelikymppinen mies, lupasi tehdä liikemiehelle ruokaa vaikka heti ja ohjasi tämän pöytään istumaan.

Liikemies söi hyvällä ruokahalulla majatalon pitäjän tekemiä ruokia. Perunat, salaatti ja liha olivat jotain ihan muuta kuin mihin mies oli kaupungissa tottunut. Kaikki maistui äärimmäisen hyvältä, ei erikoiselta, mutta jotenkin enemmältä kuin kaupungissa. Erityisen vaikutuksen liikemieheen teki palanpainikkeena tarjottu olut, jonka maltaisuus ja raikkaus oli vailla vertaa.

Kun majatalon pitäjä tuli korjaamaan astioita pois, liikemies pyysi tämän istumaan viereensä ja sanoi: ”Melkoiset ruoat sinulla täällä, en ole aikoihin syönyt näin hyvin. Mistä tämä kaikki on peräisin?” Majatalon pitäjä kummastui hieman kysymyksestä, mutta vastasi sitten: ”Perunat ja muut juurekset kasvattelen itse maillani, yrtit ja salaatit samoin. Hieman karjaakin minulla on, mutta lihaa ja munia ostan myös naapureiltani. Oluen panen itse, läheisen peltotilan ohrasta. Ruoan laitan kuten olen kotona oppinut.” ”Miten sitten päiväsi vietät ja elantosi teet?”, liikemies jatkoi kysymystään. ”Aamuisin hoidan eläimet ja sen mitä kulloinkin viljelyksillä tarvitsee tehdä. Iltaisin hoidan oluen panemisen, jos tuo on loppumassa. Majatalon vieraiden mukaan toki aikataulut elävät. Paljon jää päivissä aikaa olla perheen kanssa, ei nämä hommat onneksi koko päivää vie. Ja nautin maanviljelystä, oluen panemisesta ja ruoanlaitosta, kaikkea sitä teen mieluusti. Elantoni saan majatalon tulojen lisäksi tuotteitani myymällä.”

Liikemies pohti asiaa hetken, hörppäsi vielä lasin pohjalle jääneen oluttipan ja sanoi sitten: ”Sinun ruokasi ja oluesi ovat sitä luokkaa että tästä nauttisi muutkin kuin minä. Eikä tämä niin kaukana kaupungista ole, etteikö tänne saisi ihmisiä houkuteltua. Sinun kannattaisi mainostaa ruokaasi ja juomaasi, niin saisit lisää asiakkaita.”

”Mutta jos täällä alkaisi alvariinsa kaupunkilaisia ramppaamaan, ehtisinköhän kaikille ruokaa laittamaan?”, majatalon pitäjä mietti. ”Lisääntyneillä tuloilla saisit palkattua kokin ruokaa tekemään”, liikemies vastasi: ”Ja voisit keskittyä enemmän oluen tekemiseen”.

”Miksi minä olutta enemmän tekisin? Eikä noilla sammioilla montaa litraa enempää tee”, majatalon pitäjä vastasi. ”Mutta sitten voisit hankkia isommat sammiot”, liikemies innostui: ”ja tehdä olutta muuallakin myytäväksi kuin ravintolassasi. Voisit myydä olutta tynnyreittäin kaupunkiin, samalla kasvattaa ravintolan tunnettavuutta. Tänne tulisi väkeä ympäri Suomen syömään ja juomaan. Kun paikasta tulisi tunnettu, voisit muuttaa kaupunkiin perustaa samanlaisen ravintolan sinnekin. Ja muihinkin kaupunkeihin. Samalla myydä oluttasi ympäri maata.”

Majatalon pitäjä oli aina vain kummastuneempi: ”Mistä syystä minä tuon kaiken tekisin? Miten ehtisin olutta panna ja montaa ravintolaa pyörittämään?” ”Et sinä tietenkään itse tätä kaikkea tekisi, saisit niin paljon tuottoa, että sinulla olisi varaa palkata itsellesi työvoimaa tuon kaiken tekemiseen.”, liikemies perusteli ja jatkoi: ”viiden-kymmenen vuoden sisällä sinulla olisi varmasti mahdollisuus myydä ravintolakonseptisi jollekin isolle ketjulle ja oluesi suurelle panimolle. Voisit tehdä miljoonia.”

”Sitten voisit jäädä eläkkeelle, muuttaa maalle, tehdä päivät pitkät mitä ikinä haluatkaan ja viettää aikaa perheesi kanssa”, ideoistaan hurmioitunut liikemies intoili.

Majatalon pitäjä tuijotti liikemiestä, hieman odottaen että tämä paljastaisi pilailleensa. Mutta vakavissaan tuo näytti olevan. Majatalon pitäjä pudisti päätään, nousi tuolista, otti liikemiehen astiat kantaakseen ja sanoi: ”Kuulostaapa pitkältä matkalta päästäkseen jonnekin, jossa jo olen.”