Eräretki

En ole retkeilijä. Telttailuni rajoittuvat armeija-aikaan ja ulkona nukkumiset muutamaan hassuun kertaan ystävän kesämökillä tai omalla takapihalla. Erätaitoni ovat vähän niin ja näin, eikä varusteitakaan ole juuri makuupussia kummallisempaa.

Tästä huolimatta lähdin muutaman ystäväni mukaan parin päivän vaellukselle. Vaikka kumppaneillani olikin minua enemmän kokemusta ja eksponentiaalisesti paremmat varusteet, ei kukaan meistä varsinainen puskasissi ole. Suunnitelma oli siis mennä melko lyhyelle vaellukselle kansallispuistoon, lähinnä testaamaan varusteita, jäähdyttämään arjen paineissa ylikuumentunutta prosessoria sekä nauttimaan luonnosta ja yhdessäolosta. 

Muiden kulkiessa vaelluskengissä ja erähousuissa, minulla oli päällä treenishortsini, juoksutrikooni ja sandaalini. Teltan tai riippumaton sijaan majoituin laavukangaasta ja lämpöalustasta kyhäämissäni tilapäissuojissa. Matkakumppanini tekivät ruokansa risukeittimillä ja kaasupolttimilla, minun eväänäni oli kylmänä nautittua kuivalihaa, pähkinöitä ja kuivattuja marjoja. Eikä niitäkään paljoa.

Myönnän ettei oloni ollut aina mukavin. Siirtymiset kyllä sujuivat hyvin, jalkateräni ovat paljasjalkailun vahvistamat siinä määrin ettei sandaaleissa kulkeminen kivikkoisilla ja juurakkoisilla poluilla ollut ongelma, selässä painavasta repusta huolimatta. Lievä nälkä sitävastoin oli mukana ensimmäisestä aamusta lähtien ja varsinkin ensimmäisenä yönä kylmä kouraisi aina kun lämpöalustan päältä eksyi paljaalle maalle. Jos sää olisi ollut sateisempi, olisi oloni ollut luultavasti merkittävästi kurjempi. 

Olisin voinut tehdä asioita toisin ja paremmin. Olisin voinut etsiä oppia viisaammilta ja hankkia soveltuvampia varustuksia. Minulle se ei kuitenkaan ollut tämän retken tarkoitus. Halusin kokeilla omia rahkeitani ja oppia tekemällä itse. Onnistumalla itse, mutta myös tekemällä virheitä itse.

Uskalsin lähteä liikkeelle vajavaisin varustein ja taidoin sillä luotan omaan kehooni. Olen juossut, kävellyt, nostanut, paastonnut ja kylmäaltistanut. Olen kulkenut pidempiä matkoja ja juossut hankalammissa maastoissa niillä samoilla sandaaleilla, olen ollut kylmemmissä ympäristöissä ja ollut täysin syömättä pidempään kuin tämä retki kesti. Yksittäiset rasitukset ovat toki vähemmän kuin ne kaikki yhdessä ja yllätyksiä olisi voinut eteen tulla. Mutta sen vuoksi en liikkunut yksin enkä täysin sivistyksen ulkopuolella.

Omia rajojaan voi kokeilla turvallisissa ympäristöissä. Kävellä pitkää matkaa kotikaupungissa, kääntää vesi kylmälle omassa suihkussaan, paastota vapaapäivinä. Kun tuntee omat rajansa ja tietää mihin pystyy, on helpompi luottaa itseensä ja heittäytyä kokemuksiin. Ei tarvitse antaa pelon tai ”oikeiden” varusteiden puutteen estää tekemästä. Juuri tämä on minulle tärkein syy harjoittaa kehoani. Pyrin tekemään joka päivä jotain hankalaa, en niinkään hyvän kunnon, kauniin kehon tai sosiaalisten pisteiden vuoksi, vaan koska haluan olla vapaa kokemaan asioita ilman että pelko kroppani pettämisestä estää minua. Eräretkikin on mahdollista suorittaa vähemmän asianmukaisin varustein silloin kun keho on harjaantunut kestämään haasteita.