Juokseminen on ihmisille luontainen tapa liikkua. Alaraajojemme lihaksisto, hengityselimistömme toimintatapa, kykymme viilentää itseämme hikoilemalla ja pään asentoa kannattalevat rakenteemme ovat esimerkkejä ominaisuuksista jotka tekevät meistä mestareita juoksemaan pitkiä matkoja. Kun Christopher McDougall antoi maailmanmenestykseen kohonneelle kirjalleen nimen ”Syntynyt juoksemaan”, hän ei liioitellut.
Juokseminen on luonnollisuudestaan huolimatta tekninen suoritus. Ja se on mahdollista tehdä väärin. Usein silti joukkueellinen lapsia laitetaan keskenään kiertämään palloiluhallia alkulämmöksi tai iltapäivälehden juoksuohjeissa annetaan vain aika- ja matkatavoitteita. Juoksutekniikasta ja oikeasta askellustavasta puhutaan harvemmin. Oletetaan että kaikki osaavat juosta. Silmiini osui hiljattain kirpputorilla juoksuopas, jota mielenkiinnosta hieman selasin. Oppaassa käytiin tarkkaan läpi harjoitusohjelmia, optimaalista ravitsemusta ja esiteltiin erilaisia juoksulajeja. Tekniikasta yli parisataa sivuisessa kirjassa oli yksi kappale jossa todettiin että jokainen juoksee omalla tekniikallaan eikä sitä voi muuttaa. Saatoin kirota ääneen.
Vaikka synnymme juoksemaan, emme välttämättä osaa tehdä sitä enää siinä vaiheessa kun aloitamme juoksemisen. Vuodet istuen tuoleissa ja kilometrit käyttäen jalkaterän toimintaa estäviä kenkiä jäykistävät niveliämme, lyhentävät lihaksiamme ja ohjaavat kehoamme toimimaan vähemmän edullisilla liikeradoilla. Sitten kun juoksemaan lähdetään, suljetaan jalat kenkiin jotka kannustavat luonnottomaan askellukseen ja vaimentavat ne vähäiset jäljellä olleet tuntoaistimukset.
Kehomme sopeutuu siihen mitä siltä vaadimme. Kyykky kantapäät maassa selkä suorana ja roikkuminen kädet suorina ovat yhtä luonnollisia liikkeitä kuin juokseminen. Niiden suorittaminen on silti hankalaa tai jopa mahdotonta monille aikuisista. Syväkyykky ja roikkuminen ovat kuitenkin melko passiivisia ja turvallisia liikkeitä verrattuna juoksuun, jossa periaatteessa loikataan yhden jalalle tasapainoilemaan jopa kolminkertaisen ruumiinpainon voimalla uudestaan ja uudestaan tuntien ajan.
”Syntynyt juoksemaan” on yksi minuun eniten vaikuttaneista kirjoista. Ja sen nimi on osuva. Mutta toivoisin ettei liikuntaopetuksessa ja -valmennuksessa tätä pidettäisi niin vankkumattoman totuutena. Vaikka asiat ovat meille luonnollisia, emme elä enää luonnossa tai edes luonnollisesti. Olemme luoneet ympärillemme keinotekoisen maailman, täynnä suoria kulmia ja tasaisia pintoja, pehmusteita ja mahdollisuuksia vähentää painovoiman vaikutusta kehoihimme. Emme juokse, roiku ja kyykkyile, vaan istumme. Emme liiku, vaan olemme paikallamme. Synnymme juoksemaan, mutta opettelemme mestareiksi istumisessa.
Luonnollisetkin taidot unohtuvat ja niihin vaaditut ominaisuudet heikkenevät jos niitä ei harjoita.
Jarski Liikkuu 