En ole ravitsemuksen asiantuntija, joten en mieluusti anna ruokavaliosuosituksia. Haluan silti käsitellä ruokavaliomme vaikutusta liikkumiseen. Mutta en sillä tavallisella tavalla. En aio pohtia millä tavoin erilaiset makro- ja mikroravintoaineet vaikuttavat liikuntaelimistömme toimintaan ja minkälaista ruokaa syömällä voimme turvata optimaalisen ravitsemuksen. Ravintoaineiden sijaan olen kiinnostuneempi siitä miten ruokavaliovalintamme vaikuttavat liikkumiseemme.
Yksinkertaistettuna koko liikkumiskykymme tarkoitus on ylläpitää ravinnon saantiamme. Kasvien ja eläinten näkyvin ero on siinä että kasvien saadessa energiansa ja ravinteensa lähes passiivisesti, eläimet joutuvat liikkumaan näiden eteen. Emme tarvitsisi monimutkaista liikuntaelimistöämme jos voisimme imeä ravintoa auringonvalosta ja maaperästä suoraan.
Metsästäjä-keräilijä kulttuurissa elävät ihmiset liikkuivat (ja liikkuvat) ravintonsa eteen monipuolisesti. Ruoan hankkimiseen käytettyjen suurien liikkeiden, kuten kävelyn, juoksun, kiipeämisen, kantamisen ja heittämisen lisäksi tarvittiin paljon pieniä liikkeitä. Raaka-aineet piti vielä murskata, kuoria, leikata, jauhaa tai ainakin pureskella ennen kuin niistä sai ruokaa. Monipuolinen ruokavalio vaati monipuolista liikettä.
Nykyään on mahdollista elää toisin. Saamme ruoan enemmän tai vähemmän valmiina, eikä meiltä välttämättä vaadita edes liikkumista sen noutaaksemme. Kaikki ymmärtävät ne edut joita saa kävelemällä kauppaan ja kantamalla ostokset käsissä, mutta suuret liikkeet ovat edelleen vain pieni osa siitä ravinnon eteen tehdystä työstä joka tulee herkästi ulkoistettua.
Prosessoidulla ruoalla on huono maine. Termi on ongelmallinen, sillä kaikki mitä ravinnoksemme käytämme on prosessoitua. Jopa omasta puusta poimittu omena pitää ensin leikata ja jauhaa nieltävään kuntoon, jonka jälkeen entsyymien ja happojen avulla sen ainesosat saadaan pilkottua suolistossa imeytyvään muotoon. Oleellista onkin kenen toimesta ja minkälaisella energialla ruoan vaatima prosessointi on tehty.
Ruoka on muutakin kuin vain ravintoaineita. Se on myös mekaanista ärsykettä kehollemme. Omenan voi ostaa kokonaisena, soseena tai paloina. Kaikissa muodoissa siitä voidaan löytää samat ravintoaineet kuin kokonaisesta omenasta. Mutta mekaaninen ärsyke on erilainen näissä muodoissa. Omena voi olla helposti nielusta alas valuvaa muhjua, pari puraisua vaativaa suuhun sopivaa viipaletta tai käsien ja suun yhteispeliä vaativaa, etuhampaiden leikkaustyötä ja poskihampaiden jauhamistyötä vaativaa liikettä.
Leukojen saama ärsyke on oleellista niiden vahvistamiseksi. Pehmeää ruokaa syömällä saadaan aikaan alaleukoja joihin kaikki hampaat eivät mahdu kasvamaan, öisin aktivoituvia leuan lihaksia hampaita narskuttamaan ja vähemmän tilaa nenänieluun hengityksen kulkea.
Prosessointiin käytetty energia on myös ekologinen ja eettinen tekijä. Jauhoiko omenan soseeksi syöjä itse käyttäen käsityökaluja vai kone jossain? Kaikki se työ jota ruoan eteen on tehty, on tehty jossain. Onko se tehty käyttäen fossiilisia polttoaineita tai alistettua työvoimaa? Vastuulliseksi kuluttajaksi kaipaava voi yrittää selvittää yritysten käyttämien käytäntöjen vaikutuksia ympäristöön ja sosioekonomisiin tilanteisiin. Mutta kaiken tämän selvittäminen on hyvin hankala tehtävä. Prosessoinnin ottaminen enemmän omiin käsiinsä on yksinkertaisempi konsti pitää huolta eettisyydestä kuin yrittää vahtia yritysten ja heidän yhteistyökumppaneiden toimintaa.
Yritämme löytää aikatauluihimme lokeroita liikkumiselle. Nipistämme ruoanlaitosta aikaa jotta pääsemme liikkumaan. Liikkumalla ravintomme eteen saamme kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Toki salilla tehdyt isot nostot ja lenkkipoluilla juokseminen ovat tyylikkäämpi tapa liikkua kuin ruoanlaitto, marjojen kerääminen tai pähkinöiden kuoriminen. Eikä pienillä liikkeillä aina voida saavuttaa samoja hyötyjä kuin niillä suurilla. Suurten liikkeiden tarve on realistisemmin saavutettavissa urheillen kuin metsästämällä esi-isiemme metodeja käyttäen, joten kuntosalejakin tarvitaan. Mutta toisaalta suurilla liikkeillä ei myöskään saa kaikkia samoja hyötyjä kuin niillä pienillä. Liikkumisen hyödyt terveydelle ovat muutakin kuin vain rasvan polttoa ja lihasmassan lisäystä, myös pienet rakenteet kaipaavat liikettä toimiakseen kunnolla.
Mitä jos sen sijaan että pyrimme kovertamaan aikatauluihimme aikaa liikkumiselle ja koitamme selvittää yritysten toimintatapojen eettisyyttä ja ekologisuutta vähennämmekin ravinnon eteen tehdyn työn ulkoistamista? Tingimme hieman mukavuudestamme ja liikumme itse enemmän ja monipuolisesti ravintomme eteen. Ruoanlaittoon kuluva aika saattaa näyttää tuolloin kasvavan, mutta entä jos samalla ajalla saamme katettua osan liikkumistarpeestamme, kevennämme jättämäämme ekologista jälkeämme ja säästämme rahojamme?
Jarski Liikkuu 