Liikunnan harrastamisen vaikeudesta

Liikunnan harrastamisen hyödyllisyys ja välttämättömyys ei pitäisi olla kenellekään uutinen. Kaikki tietävät kuinka paljon hyötyä säännöllisestä liikkumisesta on. Useimmat ovat myös tietoisia kuinka tuhoisaa kehoillemme on liikkumattomuus. Silti läheskään kaikki eivät liiku, tai ainakaan liikunta ei ole riittävän säännöllistä ja tehokasta.

Liikunta maksaa aikaa ja rahaa. Ne meistä joiden elämään liikunta kuuluu, eivät aina voi käsittää sitä kuinka vaikeaa omiin tapoihin on sovittaa uutta. Mutta kaikki meistä ovat kiireisiä eikä liikaa rahaa ole kuin harvoilla. Jokainen uusi asia pitäisi saada sovitettua johonkin kalenterissa ja maksaa sen myötä syntyvät kustannukset.

Ja kustannuksia riittää. Pitäisi omistaa liikuntaan sopivat vaatteet ja varusteet, maksaa salijäsenyydestä tai pelivuoroista tai uimahallista tai kiipeilyseinästä. Ja kun liikunnan aloittaa tyhjästä, kaikki se valintojen määrä on tukahduttavaa: Mikä on oikea laji? Alanko käydä salilla voimaharjoittelemassa, aloitanko juoksun, menenkö ohjatulle jumpalle, uudelleenlämmintänkö kouluaikojen jalkapalloharrastuksen? Yksi jumppaohjaaja kehuu yhtä tapaa, naistenlehti toista ja lääkäri käskee liikkumaan monipuolisesti. Ja kaveri sanoi että tee sitä mistä pidät. Mitä jos ei pidä mistään?

Kun laji on saatu valittua alkaa rahanmeno. Urheiluliikkeeillä hyllyt täynnä erilaisia teknisiä vaatteita, kompressiosukkia, proteiinipatukoita ja latausjuomia. Kengistä en voi tässä edes aloittaa, muuten tekstiä tulee enemmän kuin kukaan jaksaa kerralla lukea. Ja jos monipuolisuuden nimissä haluaa alkaa sekä käydä salilla että juosta, ei samalla teknisellä paidalla voi molempia tehdä, eihän?

Jo ennen kuin liikkumaan edes pääsee pitää uuvuttaa itsensä valinnoilla. Eikä ahdistus helpota kun pääsee liikkumaan. Käytänkö vapaita painoja vai laitteita? Juoksenko kaupungissa vai metsässä? Teenkö koko kehon treenejä vai ositanko eri kehonosat eri päiville? Menekö Body Pumpiin vai Zumbaan? Juoksenko pitkää matkaa vai spurtteja? Lyhyitä raskaita sarjoja vai pitkiä kevyitä? Millä syketaajuudella? Venytelläänkö ennen vai jälkeen? Pitääkö alkaa käymään hierojallakin? Osteopaatilla? Jäsenkorjaajalla? Heraa vai soijaa?

Aikalisä.

Liikunta ei ole monimutkaista. Ainakin kolmesataatuhatta vuotta lajimme on liikkunut vallan mainiosti osaamatta edes kysyä näitä kysymyksiä. Liikunta on yksinkertaista.

Tämä valinta-ahdistus on syntynyt huippu-urheilun ja markkinakoneiston myötä. Huippu-urheilussa on jo vuosikymmenten ajan hiottu sadasosia ajoista ja tiristetty grammoja suorituksiin. Ja ihminen on jatkanut sitä minkä se osaa paremmin kuin yksikään muu eläin: olemme kehittäneet työkaluja ja uusia toimintatapoja joilla parantaa urheilusuorituksiamme.

Ja markkinakoneisto on toiminut kuten sen kuuluukin: uuden innovaation kehityskustannuksien kuolettaminen ja voiton tekeminen vain huippu-urheilijoille markkinoimalla on hidas prosessi. Mutta jos tuote saadaan tavalliselle kuluttajalle ja tuotantomäärät suuriksi, markkinat kasvavat eksponentiaalisesti. Tämä ei ole häikäilemätöntä tai vilpillistä, mutta se ei palvele kovin hyvin liikuntaharrastusta aloittavaa tavallista ihmistä.

Jos haluaa parantaa terveyttään tai päästä johonkin myyttiseen ”hyvään kuntoon”, ei tarvitse kompressiosukkia tai bodausmestarin rakentamaa joka lihaksen treeniohjelmaa. Terveyden kannalta parasta liikettä on jatkuva, päivittäinen matalatasoinen liikunta yhdistettynä ajoittaiseen ponnisteluun. Kompressiosukilla saa tiristettyä lisäkilometrejä pitkiin lenkkeihin ja bodausmestarin opeilla saa itselleen rakennettua visuaalisesti upean vartalon. Mutta suurimmalle osalle ihmisistä riittäisi hyötyliikunnan maksimointi, liikkuvuusharjoittelun integrointi arkeen esimerkiksi lattialla istumalla ja ajoittainen pinnistely joko jotain painavaa nostellen tai vaikka ylämäkeen juosten.

Pitää kuitenkin muistaa ettei yksinkertainen ole välttämättä helppoa. Liikkumisen mekaniikan pitää olla kunnossa. Niinkin perustavanlaatuinen ihmisen toiminta kuin kävely ei välttämättä ole kaikilla biomekaanisesti tehokasta, puhumattakaan vaativimmista toiminnoista kuten juoksemisesta, nostamisesta tai hyppimisestä. Jos liikumme pitkiä aikoja kehomme mekaniikkaa vastaan, saattaa liikkumisen lisääminen pahentaa jo olemassa olevia vaivoja ja estää sen vähänkin liikkumisen.

Mutta kun tekniikka on kunnossa, ei laitteiden, varusteiden tai metodien ei tarvitse olla monimutkaisia. Juokse, kävele, hyppää, kiipeä, nosta, heitä. Aseta kehosi uuteen geometriseen muotoon aina parinkymmenen minuutin välein. Koita maksimoida päivittäinen liikkuminen minimoimalla ulkoisen voiman käyttö.

Liiku.