Ihminen on erilainen eläin. Yksi suurimpia eroja meidän ja muiden eläinten välillä on kyvykkyytemme kehittää ja käyttää työkaluja. Välillä joku keksii työkaluja liikuntaan. Uusia treenivälineitä, parempia ja älykkäämpiä vaatteita tai teknisiä ratkaisuja harjoittelun tehon seuraamiseen.
Usein työkalut osoittautuvat tehokkaiksi: Niistä on oikeasti hyötyä suorituskyvylle ja lajiinsa vakavasti suhtautuvat ottavat ne käyttöönsä. Tutkimuksella, joskus asiallisella ja tieteellisellä, välillä vain vähän sinnepäin, keksintöjen teho osoitetaan todelliseksi. Ennätyksistä putoaa pois sadasosia tai niihin tulee lisää grammoja, palautuminen nopeutuu tai harjoittelua voidaan ohjelmoida paremmin.
Mutta huippu-urheilijoita on ihmisistä vain pieni osa, joten heille suunnattu keksintö ei potentiaaliselta käyttäjäkunnaltaan ole kovin suuri. Jotta keksinnöllä voidaan saavuttaa taloudellista voittoa, pitää katteet pitää suurina. Tai sitten voi pyrkiä tavallisten kuluttajien markkinoille, lisätä tuotantomäärää ja laskea -kustannuksia. Tällöin keksintöä aletaan markkinoida tavalliselle kuntoilijalle sitä käyttävän huippu-urheilijan suosittelemana. Ja tässä tulee ongelma.
Suurin osa tavallisista, terveyden ja toimintakyvyn vuoksi liikuntaa harjoittelevista ei tarvitse näiden keksintöjen suomaa marginaalista parannusta suorituksiinsa. Mutta on houkuttelevaa uskoa markkinoinnin korulauseisiin, erityisesti liikunnan suhteen, ja luottaa siihen että uusi innovaatio on se taikaluoti joka hetkessä sysää meidät myyttiseen “hyvään kuntoon”.
Tämä ei sinällään ole väärin, näinhän markkinoinnin kuuluukin toimia. Enkä väitä että väitetyt edut olisivat valetta. Mutta niiden todellinen merkitys terveydelle ja toimintakyvylle on usein vähemmän kuin mitä annetaan ymmärtää. Markkinointi nimittäin jättää mainitsematta urhelijatähden menestyksen taustalla olevan kovan ja pitkäkestoisen työnteon. Vaikka uudesta vaatteesta, välineestä tai seurantavälineestä olisikin todistettava hyöty tämän urheilijan suoritukselle, on kaiken sen takana vuosia työtä oman kehonsa kanssa.
Monista keksinnöistä alkaa olla hyötyä sitten kun ennätyksiä parannetaan sekunneissa tai grammoissa. Me jotka vielä mittamme ennätyksiämme minuuteissa ja kiloissa eivät välttämättä sitä kaikkea kaipaa.
Onko tämä sitten ongelma? Mitä sitten jos käyttääkin kaikkia uusimpia juttuja parantamaan omaan tekemistään? Jos talous kestää ja näiden keksintöjen tehosta ei ole liian suuria odotuksia, mikäs siinä.
Mutta hyödyllistä olisi myös oppia toimimaan ihan vain itsenään. Käyttää kehoaan ilman ulkopuolisia apuja ja kuunnella kehon antamia viestejä sykemittarin sijaan. Näin liikunnasta saatavat hyödyt nousisivat kaloreiden polttamisen, lihasmassan kasvun ja rasvanpolton tuolle puolelle. Liikkumalla on mahdollista lisätä omaan tuntemustaan kehostaan, jolloin sitä on helpompi käyttää tehokkaasti niin arjessa kuin harjoitellessaan. Ja se jos mikä on hyvä taito kenen tahansa osata.
Kannattaa siis liikkua alasti. Ei välttämättä kirjaimellisesti ilman vaatteita, mutta käyttäen mahdollisimman vähän apuvälineitä ja kehon toimintaan vaikuttavia varusteita. Opetella tuntemaan kehon viestit, sen sijaan että lukisi ne seurantalaitteeltaan. Ja antaa kehon rakenteille käskyä kehittyä sen sijaan että tukisi niitä ulkopuolelta.
Jarski Liikkuu 