Joka talvi miestyötunteja ja rahaa polttaen kaduille kaadetaan tonnikaupalla soraa. Se puhkoo polkupyörien renkaat ja rikkoo lasten pulkkien pohjat. Se sotkee julkiset tilat ja raapii lattiapinnat. Se lisää katupölyä ja aiheuttaa hengitystieoireita ihmisille, varsinkin kun se keväällä, jälleen miestyötunteja ja rahaa polttaen, pitää kerätä pois väyliltä.
Mutta hiekoitus on välttämätöntä. Koska muutoin ihmiset liukastelevat, murtavat ranteensa, nilkkansa tai lonkkansa, ja aiheuttavat suuremmat kustannukset yhteiskunnalle sekä kokevat suuremman kärsimyksen.
En toivo hiekoituksen loppuvan, mutta onhan se älytöntä. Se on hyvä esimerkki ihmisten tavasta yrittää päästä pois ojasta ohjaamalla kurssi kohti allikkoa.
Lanaamme kaikki kulkureitit tasaisiksi ja kävelemme niillä satojen ihmisten voimin, pakaten lumen tiukaksi ja tasaiseksi pinnaksi. Ja se pinta on liukas. Toisaalta tukahdutamme jalkateriemme tuntoaistin sullomalla ne kenkiin. Samalla surkastuu myös jalkojemme lihaksisto. Kantapäätä korottamalla keikautamme koko kehomme painopisteen väärään kohtaan. Sitten kuvittelemme että meillä on jokin kiistämätön oikeus kulkea tiettyä vauhtia ja tietyllä tavalla, vallitsevista olosuhteista huolimatta. Lisäksi kiinnitämme huomiomme mieluummin muuhun kuin siihen missä kuljemme. Ja kun väistämätön tapahtuu ja kaadumme, ovat kenkien surkastuttamat nilkkamme ja tietokonehiirellä harjoitetut ranteemme niin hauraita että jotain hajoaa.
Hiekoittaminen on pieni ongelma kaikkien maailman murheiden keskellä. Enkä minä keksi parempaakaan tapaa liukkauden torjuntaan. Mutta sen tiedän että jokainen voi omilla valinnoillaan ehkäistä omaa liukastumistaan. Tasapainoa harjoittamalla ja kävelemiseen keskittymällä saa jo paljon aikaan. Käyttämällä ihmisjalkaan suunniteltuja jalkineita jalkaterien liikkuvuus paranee ja rakenteet vahvistuvat, jolloin ne ovat kykenevämpiä pitämään tasapainon myös liukkaalla. Lisäksi ohut pohja antaa nopeammin aivoille viestiä alustan liukkaudesta. Ja nilkkoja ja ranteita vahvistamalla ehkäisee niiden murtumia siinä tilanteessa kun kaatumista ei pysty estämään.
Utopiassani kaikilla olisi niin hyvä tasapaino ja reaktiokyky ettei hiekoitusta tarvitsisi. Pulkkien pohjat säästyisivät ja oma paljasjalkailuni voisi alkaa heti katujen kuivettua, eikä sitten kun kaupunki saa siivottua sapelisepelit kaduilta. En silti tiedä olisiko tämä mahdollista. Voi olla ettei mikään määrä tasapainoharjoittelua ja paljasjalkailua ehkäisisi kaikkia liukastumisia. Mutta ainakin voin yrittää pitää huolta siitä etten itse ole mukana talven liukastumistilastoissa.
Jarski Liikkuu 