En ole paras suunnittelemaan tekemisiäni. Ja silloin kun törmään valmiiseen suunnitelmaan, alan herkästi soveltamaan sitä omaan elämääni ja tarkoituksiin sopivaksi. Tämä on toiminut pääosin hyvin. Taipumukseni huithapelointiin oli silti pitkään hienoinen häpeä aihe ja asia, jota suunnittelin usein kehittäväni. Tosin toteutus tässäkin jäi usein puolitiehen.
Sitten kuulin tohtori Andy Galpinin kertovan kuinka hän on todennut ihmisten olevan tyypillisesti joko kokkeja tai leipureita. Tämä kuulosti mielestäni järkevältä ja sai minut suhtautumaan anteeksiantavammin omaan käytökseeni. Joten varastin tämän vertauksen omaan käyttööni samoin tein.
Kokki vai leipuri -kysymys ei liity ruoanlaittoon, vaikka oma vastaukseni peilaa myös suhdetta keittiössä tehtäviin asioihin. Se liittyy siihen kuinka henkilö suhtautuu ohjeisiin, ohjelmiin ja suunnitelmiin.
Ruoanlaitto on yksinkertaisimmillaan raaka-aineiden prosessointia ja yhdistelyä. Tietyt perusasiat eri tekniikoista pitää olla hallussa ja jonkinlainen käsitys siitä miten mitäkin raaka-ainetta kannattaa prosessoida, mutta sen jälkeen kaikki on vain näiden yhdistelyä. Parhaat kokit katsovat mitä raaka-aineita on saatavilla ja improvisoivat niiden perusteella valmistettavan ruoan. Maustaminen tapahtuu reaktiivisesti koetun maun ehdoilla, lisäten yhtä makua jos toinen jättää sen alleen. Suuren tekniikkakirjaston omaaminen ja toimivien makuyhdistelmien tunteminen auttaa, mutta myös perusasioilla saa aikaan maistuvaa ruokaa.
Leipominen on täysin eri asia. Leipominen tiedettä, kemiaa, jossa eri aineiden suhteet muuttavat lopputuloksen rakennetta. Hiivaa ei voi lisätä miten kuten tietämättä jauhon ja nesteen määrää, eikä kypsennyslämpötila voi olla sinne päin. Parhaat leipurit ovat tarkkoja raaka-aineiden suhteista, lämpötiloista ja ajoista.
Eli Kokit ovat niitä ihmisiä jotka haluavat suunnitelmaltaan pikemminkin suuntaviivoja ja suuripiirteisiä neuvoja siitä mitä tulisi tehdä. Senkin jälkeen he rukkaavat ohjelmaa omaan suuntaansa. Leipurit sitä vastoin haluavat tarkat ohjeet siitä mitä tulisi tehdä, kuinka kauan ja kuinka paljon. Kuten missä tahansa persoonallisuusmääritelmässä, nämä tuskin ovat kenenkään kohdalla samankaltaisia totuuksia kaikissa tilanteissa. Aloittelijana missä tahansa asiassa on lähes pakko olla aluksi Leipuri, koska muuten ei ymmärrä edes niitä perusasioita joilla soveltaa. Ja parhain suhtautuminen on jossain näiden välissä, henkilö joka kykenee noudattamaan pikkutarkkaa ohjetta, mutta on kuitenkin kykenevä sitä muuttamaan tarpeen mukaan. Andy Galpin kutsui näitä ihmisiä keittiömestareiksi.
Varastin tämän vertauksen omaan käyttööni, koska se kertoo tehokkaasti sen minkälaista suunnitelmaa minun kannattaa alkaa rakentamaan asiakkaalle. Omien mieltymyksieni mukaan minun on helpompi tehdä löyhärakenteinen ohjelma, sellainen joka sallii asiakkaan soveltaa itse. Minun nähdäkseni tämä on pitkässä juoksussa parempi tapa, sillä se opettaa yksilön itsensä ottamaan paremmin vastuu omasta toiminnastaan. Mutta minä olenkin klassinen Kokki, enkä siksi voi objektiivisesti arvioida eri lähestymistapojen paremmuutta. Joten jos asiakas on Leipuri, pitää minun toimia sen mukaisesti, ja tehdä tarkempi ohjelma. Molemmilla ihmistyypeillä on tärkeä paikkansa. Jos kaikki olisivat yhtä huithapeleita kuin minä, meillä tuskin olisi kaikkea sitä tarkkaa suunnittelua vaativaa teknologiaa ja tiedettä käytössämme. Tai yhtä hyviä leivonnaisia.
Kumpi sinä olet, Kokki vai Leipuri?
Jarski Liikkuu 