Ryhmäliikunta

Yksi suosituimpia tapoja harrastaa liikuntaa ovat erilaiset ryhmäliikuntamuodot. Tanssien ja aerobic-variaatioiden rinnalle on vuosien saatossa syntynyt jos jonkinlaisia tapoja liikkua ryhmässä. Ja uusia kehitetään joka vuodelle. Joskus nämä nousevat zumbamaiseen suosioon, joskus ne jäävät pienen piirin puuhasteluksi. Vaikka joukkuelajeja on pakko harrastaa ryhmässä ja esimerkiksi kamppailulajien tekniikoiden opettaminen on jouheampaa isolle joukolle, tässä kirjoituksessa en viittaa niihin. Kun puhun ryhmäliikunnasta, tarkoitan liikuntamuotoja joissa ei niinkään ole tavoitteena opetella tiettyä lajia, vaan joihin voi hypätä mukaan aina kun tarvitsee noin tunteroisen liikuntahetken.

Itsekin olen ajautunut ohjaamaan liikkumista ryhmäliikunnan kautta. Aluksi tuurasin kamppailusalin voimaharjoittelun vetämisessä, sittemmin olen vetänyt omaa liikkuvuusharjoitteluun keskittyvää ryhmää. Historiastani huolimatta olen kuitenkin sitä mieltä, että ryhmäliikunta ei ole paras tapa harrastaa liikuntaa.

Ryhmässä liikkuessa ei voi keskittyä yksilöllisiin tavoitteisiin. Koska elämää tapahtuu, jokainen ryhmässä käyvä ei todennäköisesti ole mukana joka kerralla, eikä kauaskantoisempaa ohjelmointia voida tehokkaasti tehdä. Suurelle joukolle tehtävä tekniikan opetus on hankalaa, joten valitut suoritukset ovat joko teknisesti helppoja tai sitten liikuntaan liittyy riski loukkaantumisille tai epätarkoituksenmukaisille tekniikoille. Erityisesti loukkaantumisriski kasvaa silloin, kun ryhmän innostus ja/tai paine nostaa suoritusnopeutta ja -intensiteettiä omien taitojen yli. 

Tästä huolimatta ryhmäliikunta ei ole ajanhukkaa. Vaikka voikin todeta, että ryhmäliikunta tarjoaa herkästi omiin tavoitteisiin sopimatonta ja huonosti ohjelmoitua liikuntaa korkealla loukkaantumisriskillä, on sillä yksi oleellinen etu.

Kaikkein tärkein tekijä liikunnan harrastamisessa on se, että sitä tekee. Mikään laji, mitkään harjoitusliikkeet tai mikään määrä intensiteettiä ei korvaa liikkumisen säännöllisyyttä. Ja ryhmäliikuntaa on usein helpompaa tehdä säännöllisesti. Ryhmän luoma vertaispaine, kokemus siitä ettei halua pettää ryhmäänsä tai sen vetäjää, saa liikkumaan silloinkin kun mieli tekee jäädä sohvalle pötköttämään. Ryhmässä liikkuminen antaa yhteisöllisyyden tunteen jota on hankala ylittää, ja tämä lisää liikkumisen iloa. Ryhmän mukana on helpompi liikkua silloin kun on epävarma omasta liikkumisestaan. Kaiken kaikkiaan monet kokevat ryhmäliikunnan helpommaksi ja miellyttävämmäksi kuin yksinäisen puurtamisen.

Ryhmän edut saattavat saada liikkumisen säännölliseksi, ja se on tärkein tekijä liikuntaharrastuksessa. Yksilöllinen ohjelmointi ja tekninen osaaminen ovat oleellisia, mutta niistä ei ole hyötyä ellei liikunnasta tule säännöllistä tapaa. Tässä tavanmuodostuksessa ryhmäliikunta puolustaa paikkaansa.

Ryhmäliikunta voi olla hyvälaatuista. Monet valmentajat tarjoavat pienryhmiä, joissa tekniikoiden opetus ja ohjelmointi saadaan järjestettyä. Ja nekin ryhmät joihin voi vain mennä mukaan, saattavat sisältää hyvälaatuista tekniikkaopetusta. Ryhmäliikuntaan osallistuva voi myös pyytää tekniikoiden tarkennusta, jos on näistä epävarma. Ja ryhmäpaineesta huolimatta omaa kehoaan pitää kuunnella ja tehdä omien rajoitusten mukaisesti harjoitukset.

Jos ryhmäliikunnalla saat pidettyä liikkumisessa säännöllisyyttä, jatka ihmeessä sitä. Mutta pidä silti mielessä ryhmäliikunnan puutteet ohjelmoinnin ja tekniikkaopetuksen suhteen. Ryhmän mukana tekeminen ei luultavasti ole sitä, mikä vie sinut kohti henkilökohtaisia tavoitteitasi tai se missä opit suorittamaan tekniikoita hyvin. Mutta se saattaa hyvinkin olla sitä mitä kaipaat jotta liikunnan ilo säilyy.