Tuet

Instagram yritti taannoin mainostaa minulle uudenlaista nilkkatukea ja nyt hiljattain polvitukea. Kunpa heidän algoritminsa osaisi lukea kirjoituksiani niin tietäisivät koittaneen haukkua täysin väärää puuta.

Liikkumisen avuksi tarjotaan monenlaisia tukia. Painonnostovöitä selkää suojaamaan, nostoliinoja otetta helpottamaan, polvikääreitä, nilkkatukia, ryhtiliivejä, pronaatiota ohjaavia ja nilkkaa suojaavia jalkineita. Niiden kehutaan suojaavan heikkoja kohtiaan. Ei tämä ole valetta, nämä välineet kyllä suojaavat. Mainoksissa unohdetaan vain mainita että ne myös heikentävät suojaamiaan rakenteita.

Aina kun tuemme ulkoisesti omia rakenteitamme liikkuessamme, heikennämme niiden rakenteiden omaa kykyä kantaa kuormaa. Kehomme sopeutuu ärsykkeisiin ja karsii niitä asioita joita ei tarvitse. Jos nostoliinat nollaavat puristusvoiman tarpeen, ei puristusta edesauttaviin rakenteisiin kannata tuhlata resursseja. 

Tuilla on paikkansa. Jos haluaa saada maksimaalisen kuormituksen takaketjulleen maastavetämällä, voi puristusvoiman nollaaminen olla järkevää. Jos vammasta huolimatta on kilpailtava, kannattaa vammautunut nivel tukea. Liikettä ohjaavilla tuilla voi kehoa opettaa oikeisiin liikeratoihin. Ja jos kyseessä on kilpailutilanteessa sallittu apuväline josta on todistetusti hyötyä suorituksessa, ei ole typerää treenata ainakin toisinaan kyseisen välineen käyttöä kilpailutilanteen ulkopuolella.

Mutta jos treenaa terveytensä, toimintakykynsä ja todellisessa maailmassa pärjäämisen vuoksi, ei tukia ole tarpeen käyttää, ainakaan kaiken aikaa. Todellisessa maailmassa olemme vain niin vahvoja kuin heikoimmat lenkkimme antavat meidän olla. Oikeasti voimme nostaa vain sen verran mitä jaksamme kannatella puristusvoimallamme ja pystymme liikkumaan vain sillä voimalla ja nopeudella jonka nilkkamme kestää. 

Heikkoja kohtia pitäisi nimenomaan pyrkiä vahvistamaan, eikä piilottaa heikkoutta ongelmaa lisäävien tukien alle. Tämä saattaa tarkoittaa sitä että treenit kevenevät tukien turvin tehdyistä, mutta oikeasti siinä kärsii vain egomme, ei kehityksemme. 

Tuet ovat työkaluja. Niille on aikansa ja paikkansa. Mutta muiden työkalujen tavoin ne ulkoistavat tuki- ja liikuntaelimistöllemme kuuluvia tehtäviä muualle. Tämä ulkoistus on järkevää silloin kun pitää esimerkiksi kaivaa nopeasti syvä kuoppa, silloin lapion tai kaivinkoneen käyttö on järkevää. Mutta onko järkevää ulkoistaa toimintojaan silloin kun treenaa, silloin kun nimenomaan yrittää antaa keholleen ärsykkeitä kehittymiseen?