Kun CoV-SARS2 sulki kuntosalit, lisäsin aamuliikkumistani. Samalla myös päätin alkaa opettelemaan jotain uutta. Kaivoin esiin aikoja kaapin pohjalla maanneen footbagin ja aloin potkimaan sitä.
Pallopelit eivät koskaan ole olleet suosikkejani. Olen huono kontrolloimaan minkäänlaisia liikkuvia ja lentäviä esineitä. Footbagin potkiminen oli äärimmäisen suosittua ollessani yläasteikäinen, mutta en tuolloin rinkeihin osallistunut. Omistukseeni oli kuitenkin päätynyt pallo. Footbagin potkimisen opettelu tarjoaisi minulle tavan kehittää heikkoa ominaisuuttani kustannustehokkaalla tavalla ja välineellä joka kulkisi aina tarpeen mukana matkassa.
Päivittäinen minimini on kymmenen toistoa peruspotkuja (polvi, sisäsyrjä, ulkosyrjä, jalkapöytä/varpaat) per jalka. Aikaa tähän menee viidestä kymmeneen minuuttia. Usein pallon esiin kaivamisen jälkeen sitä tulee potkittua enemmänkin kuin tuo minimimäärä. Mestaruus lajissa on hyvin kaukana, mutta kehitystä tälläkin harjoittelulla on tapahtunut.
Tärkeintä tässä kokeilussa ei kuitenkaan ole ollut footbagin pompottelun oppiminen. Tavoitteenani ei ole oppia lajia tai välttämättä koskaan edes osallistua rinkiin. Enkä voi väittää että kyseinen taito olisi tehokkaasti sovellettavissa muussa elämässä. Mutta teinkin tämän ensisijaisesti oppiakseni oppimista.
Uuden oppiminen on hieno tunne. Opettelu saattaa olla tuskaista, se voi vaatia tylsää jauhamista, se pakottaa kohtaamaan oman vajavaisuutensa tai muuttamaan paradigmojaan. Mutta kun huomaa osaavansa jotain uutta ja tajuaa saavuttaneensa taidon itse, luottamus omiin kykyihin vahvistuu. Kun tietää paremmin omat tapansa oppia sekä luottaa itseensä ja prosessiin, uskaltaa helpommin hypätä taas uuteen. Jos samalla opettelee käytännön elämässä tarpeellisia taitoja ja/tai kehittää arjessa sovellettavia ominaisuuksiaan, ovat hyödyt uuden opettelusta massiiviset.
Suosittelen opettelemaan jotain uutta. Uhraamaan viisi minuuttia päivästäsi taidolle. Jotain yksinkertaista ja joka ei vaadi suuria panostuksia välineistöön. Jotain johon on helppo tarrautua päivittäin. Taidon opettelussa on säännöllisyys suuria kehitysloikkia tärkeämpää. Vaikkei kehittyisikään mestariksi tai vaikka opittu taito ei olisikaan hyödyllinen oikeassa elämässä, ovat uusien asioden oppimisen hyödyt paljon varsinaisen opitun taidon tuolla puolella. Uuden oppiminen pitää aivomme ja hermostomme aktiivisena, lisää luottamusta omiin kykyihinsä, helpottaa tulevaisuuden oppimistilanteita ja antaa sisältöä elämään.
Jarski Liikkuu 