Villasukkajuoksu

Kotimaani ilmasto tekee paljasjalkailun harrastamisesta hankalaa. Vaikka jalkaterien lämpötalous paraneekin niiden liikkuvuden mukana, suuren osan vuotta on silti niin kylmä ettei nakujaloin pysty ulkoilemaan pitkiä aikoja. Satunnaisia postilaatikolla käyntejä ja roskapussin viemisiä lukuun ottamatta jalkani eivät pääse talvisin ulkoilmaan.

Hyvä korvike helpottamaan paljasjalkailuaddiktiota on villasukkajuoksu. Villasukat antavat tuntuman joka on hyvin lähellä paljasjalkailua. Ne ovat kuitenkin huomattavasti lämpimämmät kuin vastaavat paljasjalkakengät, joiden pitää olla niitä kaikkein ohutpohjaisimpia päästäkseen samaan tuntumaan villasukkien kanssa.

Täysin ongelmatonta ei villasukkien käyttö jalkineena ole. Suurin ongelma on kosteus. Villasukka kastuu herkästi läpi ja siksi pakkasta pitäisi olla vähintään viisi astetta ennen kuin pelkillä sukilla kannattaa ulos lähteä. Kylmälläkin säällä hangessa seistessä jalkojen lämpö sulattaa herkästi lunta alta, joten pitkä paikallaan olo ei ole suositeltavaa. Lisäksi sukkiin tarttuu lunta joka sulaa sisätiloihin siirtyessä, joten kauppareissut tai vastaavat eivät onnistu mukavasti. Siksi itselläni niiden käyttö rajoittuu lähinnä juoksulenkkeihin.

Mutta juoksulenkeillä villasukka on ylittämätön talvijalkine. Itse tapaan pukea alle nilkkapituisen varvassukan joka yleensä riittää eristämään tarpeeksi kylmää. Kiviä joutuu välillä sukan pohjasta irrottelemaan kun hiekoitussoraa jäätyy kiinni ja sukan suu täytyy kiristää joko kumilenkillä tai sulloa trikoiden sisään ettei se lähde valumaan. Nämä ovat kuitenkin pieniä hintoja siitä riemusta jonka villasukkajuoksu saa aikaan. Märän syksyn ja alkutalven jälkeen jalat nuutuvat kenkien aiheuttaman aistipuutteen alla, joten keskitalven villasukkajuoksut ovat niille henkireikä joiden avulla kestää pitkän kevään odotuksen.

Suosittelen kokeilemaan talvipakkasilla ulkona liikkumista villasukissa. Pitkälle ei kannata ensimmäisenä lähteä ja juoksutekniikan tulisi olla sellainen ettei ulkoista iskunvaimennusta tarvita. Mutta lyhytkin lenkki, vaikka kävellen, päästää jalkaterät taas liikkumaan ja tuntemaan. Se herättää ne edes hetkeksi talvihorroksestaan.