Itsensä kehittämisessä on helppo hairahtua ja lähteä liikkeelle liian suuresta. Uuden vuoden ensimmäisenä päivänä tai seuraavana maanantaina suunnitellaan kerralla pistettävän remonttiin kaikki elämäntavat. Motivaatiota ja tahtoa riittää, alku sujuu rytinällä. Mutta kuinka pitkään pelkkä motivaatio kantaa? Viikon? Kuukauden? Puoli vuotta? Kun tulosten saavuttaminen hidastuu tai vastaan tulee esteitä, riittääkö uudenvuodenlupaus tai sunnuntain ähkyssä syntynyt tahto?
Kun keho on sopeutunut istumaan aloillaan, syömään korkeaenergistä ravintoa, nukahtamaan puolilta öin ja saamaan stimulaatiota vilkkuvista valoista ja kauniista äänistä viiden minuutin välein, uusi terveellisempi elämä on dramaattinen muutos. Alkurysäyksen jälkeen kroppa alkaa kaipaamaan takaisin vanhaan, takaisin siihen mihin se on tottunut. Lisäksi nopeassa aloituksessa on riskinä että rikkoo kehonsa. Vauhti ei ole vaarallista vaan sen äkkinäiset muutokset.
Terveys ei löydy pikakuurilla tai lyhyellä kärsimyksellä. Se ei ole päätepiste jonka saavutettua voi huokaista helpotuksesta ja jatkaa entiseen malliin. Terveyden eteen joutuu työskentelemään joka päivä jotta sen voi ylläpitää. Mutta kun terveydestä saa muodostettua itselleen tapoja, se ei ole enää työtä.
Tapojen muodostamisessa on muutamia yksinkertaisia kikkoja. Ensimmäinen asia on aloittaa pienestä. Hyvin pienestä. Naurettavan pienestä. Tee yksi kehonpainokyykky päivittäin. Vähennä yksi tölkki limsaa viikossa. Mene nukkumaan viisi minuuttia aikaisemmin. Meditoi yhden minuutin ajan. Hymyile ainakin yhdelle ihmiselle päivittäin.
Naurettavan pienien tapojen taika on siinä että ne tulevat tehtyä. Uuden vuoden kynnyksellä sinusta saattaa tuntua motivoituneelta ja uskot että pystyt meditoimaan kaksikymmentä minuuttia päivässä, käymään salilla neljästi viikossa tai (pahimmillaan ja) ylläpitämään uusimman terveelisen ruokavalion parametrejä. Tämä motivaatio ei kuitenkaan säily: aina tulee väsyneitä päiviä, loukkaantumisia tai pitkiä tehtävälistoja. Kun suunnittelet tapojasi, älä suunnittelen niitä sen mukaan mihin pystyt parhaimmillasi, vaan sen mukaan minkä saat aikaan huonoimmillasi.
Aina voi tehdä enemmän kuin mikä on tavoite. Ja tapoja on tarkoitus tarkastella ja lisätä sen mukaan kun niiden tekeminen helpottuu. Mutta liikkeelle tulee lähteä niin pienestä että se tulee tehtyä. Siten voi kerätä päiviinsä pieniä onnistumisia ja uusilla tavoilla on positiivinen vaikutus, sen sijaan että niistä tulee yksi stressin aiheuttaja muiden joukkoon. Liian suuret tavoitteet ja pakkotoistaminen saa tekemisen tuntumaan työltä, ja itsensä kokee vain entistä huonommaksi kun asiat jäävät tekemättä. Yksi kyykky tuntuu turhalta, mutta seitsemän tehtyä kyykkyä viikossa on huomattavasti parempi kuin sata suunnittelun asteelle jäänyttä. Terveyden rakentamisessa säännöllisyys ja pitkäjänteisyys on aina tärkeämpää kuin yksittäisten tapojen dramaattisuus.
Toinen kikka on sitoa uudet tavat vanhoihin tapoihin. Keitätkö kahvia aamuisin? Mitä jos pitäisit lyhyen liikkumishetken tai hetken meditoinnin odottaessasi kahvin valmistumista. Onko talossasi portaat? Ota tavaksesi kantaa jotain painavaa mukanasi aina kun kuljet portaissa. Tapoja toisiinsa liittämällä saa ketjutettua ne niin että ne tulevat tehdyksi automaattisesti kunhan vain ensimmäinen lähtee liikkeelle. Näin saa vapautettua itsensä päätöksenteon taakalta. Käänteisesti tätä voi käyttää myös päästäkseen eroon negatiivisista tavoista. Jos illan television katselu vaatii seurakseen aina sipsejä, mitä jos edes yhtenä iltana viikossa lukisikin kirjaa?
Kolmas kikka on tapojen seuraaminen. Tähän löytyy digitaalisia ratkaisuja, mutta pelkällä ruutupaperillakin pääsee jo pitkälle. Päivämäärä, tapa jonka haluaa suorittaa ja aina kun tavan tekee, merkitsee ruksin päivän kohdalle. Tärkein asia tässä tapojen seuraamisessa ei ole saada täyteen ruksattu lista jota voi esitellä sosiaalisessa mediassa, vaan että sen avulla voi jatkuvasti arvioida omaa tekemistään ja kehittää sitä. Jos jonkin tavan suhteen jää paljon tyhjää, missä on vika? Pitäisikö tavoitetta pienentää tai yrittää sitoa sitä johonkin muuhun tekemiseen? Vai vaatiiko se liikaa valmisteluja, olisiko samankaltainen hyöty saatavilla vähemmällä vaivalla? Vastavuoroisesti tapaa jonka kohdalla syntyy rukseja kuin itsestään ansaitsee tulla arvioiduksi laajentamisen tai syventämisen suhteen.
Tavat muuttuvat elämän mukana. Osa edellä mainitun laajentamisen vuoksi, mutta osa elämän muuttuessa. Työmatkan muuttuessa kävelyä saakin enemmän kuin aiemmin, joten päivittäinen iltakävely on mahdollista jättää pois. Lasten vuoksi ei enää tarvitse herätä aamuvarhaisella, nukkumaan voi käydä hieman myöhemmin. Tai hyödyntää aikaiseen heräämiseen tottuneena aamut omaan tekemiseen. Tapoja seuraamalla pystyy helpommin reagoimaan elämän muutoksiin ja muuttamaan niitä sen mukaan.
Uudenvuodenlupausten ei tarvitse olla isoja. Naurettavan pienestä liikkeellä lähtemällä lopputulema on todennäköisesti parempi. Vuoden ensimmäisen päivän ei tarvitse olla uuden elämän alku, vaan sinne vievän polun alkuaskel.
Jarski Liikkuu 