Luonnolliset kengät

Näitä sivuja lukiessa ei luultavasti jää epäselväksi että uskon suurimman osan ihmisistä hyötyvän jalkojensa vapauttamisesta. Sen verran monta tekstiä täältä löytyy paljasjalkailun hienoudesta ja terveyshyödyistä. Kengistä ei kuitenkaan ole pakko luopua kokonaan jotta jalat pääsisivät toimimaan luonnollisesti. Mutta silloin kengät pitää valita tavanomaisten jalkineiden ulkopuolelta. 

Tavallisissa kengissä on pääsääntöisesti neljä piirrettä jotka vievät kehon toimintaa kauemmas luonnollisesta ja biomekaanisesti edullisesta. Yleisin synti on kantakorko. En tarkoita vain korkokenkiä. Lähes jokainen kenkä on kantapäästään korkeampi kuin kärjestään. Sen aiheuttamat ongelmat korostuvat sitä enemmän mitä korkeammasta korosta on kyse, mutta matalakin korko saa meidät seisomaan etukenossa. Ja jottemme kaatuisi nenällemme, pitää tasapainoa hakea lantion ja alaselän asentoa muuttamalla. Samalla jalkojen voimantuotto ohjautuu vahvalta takaketjulta enemmän etureisille. Pienikin muutos perustassamme aiheuttaa ketjureaktion joka sotkee koko kehon asennon ja toiminnan. Ja pienikin muutos on merkittävä kun se toistuu päivittäin. Tämän lisäksi monissa kengissä myös kärjen alle on tehty korotusta. Mutta tästä lisää myöhemmin.

Luonnollisen kengän pohja on tasainen.

Toinen usein vastaantuleva synti on liiallinen kapeus. Ihmisen jalka on leveimmillään varpaiden kohdalla, kuitenkin kengät tapaavat kaventua juuri kärkeä kohti. Jalan 33 niveltä sallii niiden sullomisen eri muotoisiin tiloihin, mutta ahtaassa kengässä jalkaterän luiden liike ei onnistu eikä niiden luontainen iskunvaimennus pääse toimimaan. Kapea kärki vääntää lisäksi varpaita kohti keskustaa. Ukkovarpaan näin tehdessä se kampeaa tyviniveltä päinvastaiseen suuntaan, aiheuttaen vaivaisenluuksi kutsutun vaivan. Keskellä olevat varpaat lähtevät kiipeämään toistensa päälle. Lisäksi keskelle vääntynyt isovarvas ei enää pysty normaaliin vauhtiin työntävään liikkeeseen. Mutta tästä lisää myöhemmin.

Luonnollisen kengän kärki on riittävän leveä jalkaterälle.

Kolmas ja neljäs piirre aiheuttavat pitkälti saman ongelman. Joskus ne esiintyvät erikseen, joskus yhdessä, mutta ongelmat ovat pääsääntöisesti samat. Kenkien pohjat ovat joko liian jäykkiä tai paksuja. Pohjan ollessa jäykkä, jalkaterän uskomaton liikkuvuus ei pääse tekemään työtään askeleiden muodostamisessa. Jos pohja on paksu, sama ongelma on edessä vaikka materiaali sinällään olisi joustavaa. Jäykkyys ja paksuus vaimentavat myös jalkaterän myriadien hermopäätteiden saamat viestit. Siihen on syynsä että jalkapohjamme ovat niin herkkiä tuntoelimiä. Meidän tulisi tietää mihin astumme ja kyetä reagoimaan vaihteleviin alustoihin nopeasti. Lisäksi biomekaanisesti edulliseen askellukseen vaadittaisiin varpailta kykyä taipua ylöspäin. Mutta tästä lisää myöhemmin.

Luonnollisen kengän pohja on ohut ja joustava.

Vihjailemani myöhäisempi hetki tekstissä on nyt. On tavallista että kengät estävät varpaiden, erityisesti ukkovarpaan, normaalin liikkeen ylöspäin. Kävellessämme ja juostessamme jalan alustasta irroittava viimeinen ponnistus kuuluisi tulla ukkovarpaan avulla. Silloin kun se ei kengistä johtuen onnistu, kompensoimme kääntämällä jalkaterän ulospäin ja rullaamalla jalkamme ukkovarpaan ulkoreunan yli. Tämä kääntää ukkovarvasta joka askeleella lisää jalkaterän keskikohtaa kohti. Ja jalkaterän jatkuva ulkokierrossa pitäminen rasittaa polvea ja lonkkaa. Osassa kengissä tämä ongelma on huomioitu ja ratkaistu kääntämällä kengän pohjaa kärjestä hieman ylöspäin, eli tekemällä niin kutsuttu käyntikorotus. Käyntikorotus on kuitenkin valinta ojan ja allikon välillä: jatkuvasti ylöspäin taivutetut varpaat altistavat jalkapohjassa sijaitsevan lihaskalvon venytykselle. Ja tämä saattaa aiheuttaa tämän jännekalvon rappeuman, plantaarifaskiitin joka on kivulias ja pitkäkestoinen vaiva.

Jalkojen epäoptimaalinen toiminta aiheuttaa ongelmia paljon muuallakin kehossa kuin vain jalkaterien alueella. Alaselkäkivut, polvivaivat, lonkkavaivat, varpaiden virheasennot, vaivaisenluut ja plantaarifaskiitti ovat esimerkkejä vaivoista joita olisi mahdollista helpottaa tai jopa kokonaan ehkäistä antamalla jalkojen toimia luonnollisemmin.

Luonnolliset kengät ovat sallivat jalan toimia sillä tavalla kuin sen kuuluu. Suurin osa myytävistä kengistä ei ole tällaisia, mutta onneksi luonnollisia jalkineita löytyy kaiken aikaa enemmän valikoimista. Joskus niitä kutsutaan paljasjalkakengiksi tai minimalistisiksi jalkineiksi. Mutta välillä niihin ei ole liitetty mitään markkinointitermejä. Kolikon toinen puoli on se ettei markkinointitermit itsessään välttämättä lupaa vielä mitään kenkien ominaisuuksista. Siksi on hyvä tietää jalkineita valitessaan etsiä niitä malleja joissa pohja on tasainen, ohut ja joustava, ja jotka ovat riittävän leveitä kärjestään.