En ollut liikkuva lapsi. Nuoruudessani pallopelit tai urheilulajit eivät kiinnostaneet yhtä paljon kuin videopelien, elokuvien, sarjakuvien, kirjojen tai oman mielikuvituksen luomat fantasiamaailmat. Nuorena seikkailin tuntitolkulla Midgarin slummeissa, Gloranthan alangoilla tai Keskimaan maastoissa liikkumatta metriäkään.
Ensimmäinen jokseenkin säännöllisesti tekemäni liikuntamuoto oli pyöräily. Oikeastaan en tuolloin ajatellut sitä liikuntana. Pyöräily oli minulle uusi tapa seikkailla. Koin pyörän selässä oikeaa maailmaa tutkiessani samankaltaista intoa kuin mitä kuvitteellisissa maailmoissa löytöretkeily aiheutti, olkoonkin että löysin lähinnä uusia katuja tai mielenkiintoisen näköisiä taloja taikamiekkojen tai mahtisormusten sijaan.
Kun löysin juoksun, valjastin sen seikkailukäyttöön. Kaikkien asuinpaikkojeni lähimaastoja olen juossut enkä ole tyytynyt kiertämään aina samoja polkuja. Lisäksi aina mahdollisuuksien mukaan yritän matkustaessani saada tehtyä jonkinlaisen juoksun. Mikään ei tutustuta uuteen ympäristöön yhtä tehokkaasti kuin sen halki juokseminen. Mutta parasta on kun löytää mielenkiintoisia paikkoja ihan läheltään, niistä ympäristöistä joista luuli jo tietävänsä kaiken. Lähelläkin voi löytöretkeillä, etenkin kun siirtyy isoilta teiltä pienemmille poluille.
Tajusin taannoin että samankaltaista löytöretkeilyä teen myös muuten liikkuessani. Kallioilla ja puissa kiipeily, erilaiset temput ja jopa uudet voimaharjoitusliikkeet ovat minulle enemmänkin tapa tutkia mihin kehoni pystyy ja miten sitä voi käyttää kuin vain liikuntaa.
Uskallan väittää että ihmisellä on taipumus kokea seikkaileminen miellyttäväksi. Olemme laajalle ja erilaisiin ympäristöihin levinnyt laji, joten tarve lähteä tutkimaan mitä metsän reunan toisella puolella tai vuoren takaa löytyy on ollut lajillemme edullinen. Lähes kaikki nauttivat seikkailemisesta, joko matkustaen ympäri maailmaa tai fiktion keinoin.
Uteliaisuuden säilyttämällä, uutta opettelemalla ja tekemiseensä keskittymällä liikkumisestaan voi tehdä yhden tavan sammuttaa seikkailun janoaan. Kun juoksulenkki on kilometrien laskemisen sijaan uusien reittien etsintää ja painojen nostaminen tylsän toistamisen sijaan kehon rajojen tutkimista, liikkumisesta tulee mielekkäämpää. Seikkaillakseen ei ole välttämättä tarpeen lähteä omaa kehoaan kauemmaksi.
Jarski Liikkuu 