Liikkuvuus tarkoittaa sitä liikelaajuutta, jossa henkilö pystyy niveliään käyttämään hallitusti ja voimaa tuottaen. Se ei siis ole sama asia kuin venyvyys, eikä hyvää liikkuvuutta saavuteta vain venyttelyllä. Passiivisesti liian hyvin liikkuvat nivelet altistavat jopa vammoille jos kehosta ei löydy lihasvoimaa ja hallintaa nivelen koko liikelaajuudelle. Liikkuvuusongelmat eivät niinkään johdu kudosten jäykkyydestä jonka voi venyttää pois, vaan siitä ettei hermosto päästä niveliä liikkumaan yli niiden pisteiden jotka se tulkitsee turvattomiksi. Syy jumiin saattaakin löytyä jumittavan kohdan vastapuolelta, voimapuutoksesta niissä lihaksissa joiden pitäisi niveltä viedä eteenpäin.
Kaikkea tätä voidaan tarkkaan testata ja tutkia, ja sen jälkeen määrittää oikeanlaiset harjoitteet liikkuvuuden parantamiseksi. Hankalissa ongelmissa ja esimerkiksi vammautumisen tai operaatioiden jälkeen tämä onkin oleellista, ja onneksi asiaan löytyy osaavia ammattilaisia fysioterapian ja muiden manuaaliterapioiden piiristä.
Minä olen kuitenkin yksinkertainen ihminen ja pidän yksinkertaisista ohjeista. Sellaisista joita voi käyttää suurin osa ihmisistä sen enempää tutkimatta ja joista suurin osa hyötyy. Eli nyrkkisäännöistä.
Liikkuvuusharjoittelun nyrkkisääntö on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että tulee pyrkiä niihin asentoihin joissa ei vietä aikaa. Eli viedä niveliään sinne minne ne eivät arkielämässä tapaa mennä. Tämän tulee tapahtua hallitusti, mieluusti päivittäin, mutta jo viikkotasollakin pelastaa paljon.
Tämän ei tarvitse tapahtua liikkuvuusharjoitteluun pyhitetyn ajan ja tarkan ohjelman puitteissa. Kädet voi viedä päänsä yläpuolelle päätetyöskentelyn lomassa tai roikkua hetken leuanvetotangossa kun sellainen kohdalle osuu. Kyykyssä käynti rikkoo istumisen luoman geometrian, varsinkin kun ylös noustessa vielä yliojentaa hieman selkäänsä ja lantiotaan. Pieniä liikkuvuusvälipaloja voi ripotella sinne tänne päiväänsä.
Toinen hyvä tapa varmistaa liikkuvuusharjoittelun toteutuminen on miettiä omia harjoituksiaan. Onko se mitä tekee kuntosalilla kaikkein järkevintä kehon toiminnan kannalta? Jos työpäivät kuluvat kädet näppäimistöllä ja pääliikuntamuoto vaatii mailan liikuttelua edessään, onko järkevää vahvistaa olkapäiden eteen työntöä penkkipunnerruksella? Isot rintalihakset ovat toki haluttu ominaisuus ja penkkipunnerrus siihen tarkoitukseen oiva liike, mutta liikkuvuuden näkökulmasta salilla kannattaisi vahvistaa vastakkaisen suunnan liikettä soutamalla tai maastavetämällä, jotta selän lihakset jaksaisivat taistella korostuneen vahvoja etupuolen lihaksia vastaan.
Kehon hallinta kaikissa liikesuunnissa on arkielämän pystyvyyden ja yllättävistä tilanteista selviämisen kannalta kaikkein tärkein ominaisuus. Liikkuvuus mahdollistaa voimantuoton, niin vakaissa asennoissa ja optimaalisiin suuntiin, kuin yllättävissä tilanteissa joita elämä heittää vastaan. Liikkuvuus tulisi olla harjoittelun pohjalla, kykynä jota ei uhrata muiden ominaisuuksien alttarille. Liikkuvuuden saavuttaminen saattaa vaatia työtä, mutta lopulta sen ylläpito on yksinkertaista ja helppoa, kunhan ei unohda liikuttaa kehoaan joka suuntaan.
Jarski Liikkuu 