Peräänkuulutan usein läsnäoloa liikkuessa. Toiveeni olisi, että ihmiset keskittyisivät siihen mitä tekevät, sen sijaan että hukkuisivat audioviihteen tai sosiaalisen median maailmaan liikkuessaan. Usein tarkoitan tällä sitä, että liikkuessa on hyvä havainnoida oman kehonsa toimintaa.
Eristävissä liikkeissä tämä tarkoittaa voimaa tuottavien lihasten jännitykseen keskittymistä. Mutta toiminnallisissa harjoituksissa liiallinen kehon tarkkailu saattaa tulla suorituksen tielle. Kahvakuulan käyttöä opettaessani yritän muistaa puhua ennemminkin siitä kuinka kuulan tulisi liikkua, jotta haluttu liike saadaan tehtyä mahdollisimman tehokkaasti, kuin kertoa millä lihaksilla ja koska liike pitää suorittaa. Esimerkiksi tempaus on monimutkainen ja loputtomasti vaiheita sisältävä liike, joka on hankala pilkkoa osiin. Jos ajatteleekin kuulan liikerataa ja sitä miten kuorma kulkisi tämän radan mahdollisimman jouheasti, tempaus muuttuu, jos nyt ei helpoksi, niin ainakin yksinkertaisemmin miellettäväksi.
Kahvakuulan lisäksi voimakeilat, lekaharjoittelu, painavien esineiden heittely, hyppyharjoitukset ja suuret moninivelliikkeet ovat esimerkkejä liikkeistä, joissa liiallinen keskittyminen lihasten toimintaan haittaa koordinaatiota. Ihmiselle lajityypilliset liikkeet keho osaa suorittaa tehokkaammin silloin kun antaa hermostolleen tilaa hoitaa kehon yhteispeliä, eikä yritä järkeillä lihaksiaan suorituksen läpi.
En tarkoita että nämä liikkeet onnistuvat kertayrittämällä optimaalisesti. Niitä tarvitsee harjoitella. Mutta mitä monimutkaisemmasta liikkeestä on kyse, sitä paremmin liikkeen oppii tekemällä toistoja, antamalla kehon löytää pienten muutosten kautta se tehokkain tapa. Näissä liikkeissä monesti myös kuorma saattaa olla paras opettaja: jos kahvakuulan kanssa on ongelmia löytää koordinaatio, raskaampi kuula on usein ratkaisu.
Oli tarkoitus sitten keskittyä jännittämään tiettyä lihasta sen hypertrofian maksimoimiseksi tai opetella nostamaan tehokkaasti kuormaa, läsnäolo on tärkeää. Kehoaan pitää kuunnella ja antaa hermostolleen mahdollisuus ohjata ja korjata liikkumista, ja tämä vaatii sitä ettei ainakaan aina liikkuessa päästä ulkoisten ärsykkeiden viemään huomiota tekemiseltä.
Ja välillä pitää päästää irti liian pikkutarkasta kehon toiminnan tarkastelusta ja antaa kuorman ohjata liikettä.