On olemassa asento, jossa aikaa viettäen voi ylläpitää ja kehittää lonkkiensa, nilkkojensa sekä lantionsa liikkuvuutta. Tämän asennon hyvin hallitsemalla on mahdollista ehkäistä alaselkäkipuja tai polvivaivoja. Arki tarjoaa useita hetkiä hyödyntää tuota asentoa ja siinä liikkumista päivittäin, toisaalta arki helpottuu oleellisesti kun asento on hallussa.
Niille jotka asentoon pääsevät, se on mahdollista suorittaa lähes missä tahansa ja koska tahansa. Se onkin asento jossa ne lajitoverimme jotka eivät ole tuolien kesyttämiä lepuuttavat jalkojaan. Asento myös avaa lantiomme sujuvan ulostamisen ja synnyttämisen mahdollistamiseksi.
Kaikesta tärkeydestään ja käytännöllisyydestään huolimatta suuri joukko tuolien ja kantakorotettujen kenkien maailmassa elävistä eivät pääse tähän asentoon. Nilkat eivät taivu tarpeeksi eivätkä lonkat koukistu riittävävästi. Joskus tasapainon puuttuminen estää asennon suorittamisen. Ja kummastelevat katseet lannistavat nekin joiden fysiikka asennon sallii.
Kyseessä on syväkyykky. Eli slaavikyykky. Tai se asento missä käydään kyykkypaskalla. Sille nauretaan netin meemeissä ja ihmetellään kadulla. Syväkyykystä on tehty vitsi, vaikka se on tärkeimpiä taitojamme osata. Sitä karsastetaan, vaikka myriadit tuki- ja liikuntaelimistön vaivat helpottuisivat kyykkyyn panostamalla. Sitä pidetään omituisena, vaikka se on käytössä kaikilla niillä ihmisillä jotka vielä elävät luonnollisemmin kuin me täällä sivistyksessä ja jokainen on sen pienenä lapsena hallinnut.
Vaikka asento tuntuisi mahdottomalta saavuttaa, syväkyykkyyn on mahdollista päästä sitkeällä alaraajojensa liikkuvuuden kehittämisellä. Ja vaikkei koskaan saavuttaisikaan sitä syvyyttä missä ruohonkorret kutittelevat pakaroita, jokainen syväkyykyn suuntaan lisätty milli parantaa hyvinvointia.
Kyykkyilkää! Kehonne kiittää myöhemmin.
Jarski Liikkuu 