Ihminen on poikkeuksellinen eläin. Tapamme liikkua kahdella jalalla on nykyaikaisten nisäkkäiden keskuudessa ainutlaatuinen, eikä lentokyvyttömien lintujen kaksijalkaisuus ole vertailukelpoinen eri asennossa olevan lantion vuoksi. Aiemmin on elänyt samoin kulkevia eläimiä, mutta nekin ovat kaikki ihmisen omasta sukupuun naapurioksilta kotoisin.
Kahdella jalalla kulkeminen haastaa tasapainon moninkertaisesti nelijalkaisuuteen verrattuna. Siinä missä nelijalkaisella jää kaksi tai kolme tasapainopistettä joka askeleella, ihminen keikkuu joka askeleella yhden jalan varassa. Tämä tasapainoilu vaatii hallintaa alaraajan niveliltä, erityisesti lonkan ja nilkan kontrolli pitää olla kunnossa.
Meidän on kuitenkin mahdollista matkata, työskennellä, viihtyä ja jopa harrastaa liikuntaa istuma-asennossa. Ja silloin kun lähdemme liikkumaan kahdella jalalla, suljemme ne usein kenkiin jotka eivät salli jalkapöydän tai varpaiden liikkua ja jotka tukevat nilkan puolestamme. Tasapainon ylläpito on kuin muutkin taidot, se huononee jos sitä ei käytä. Tämä altistaa kaatumisille ja muuttaa kävelemekaniikkaamme epäedullisemmaksi.
Tasapainon harjoittelu kannattaa ottaa omaan elämäänsä. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa yhdellä jalalla seisomista esimerkiksi jonottaessa. Ja harjoittelusta saa vaikka miten monimutkaista tasapainopuomien, -lautojen tai vaikka slacklinen avulla.
Isot hauikset, pyöreät pakarat, pyykkilautavatsa, maratonaika tai penkkitulos eivät mikään ole päivittäisessä elämässä tärkeämpi ominaisuus kuin hyvä tasapaino. Sitä tarvitsemme joka askeleella.
Jarski Liikkuu 