Olen todennut että kiinnostukseni liikuntalajiin voidaan laskea toimintaelokuvajuoni-indeksin avulla. Eli pohtimalla kuinka uskottavasti lajin saisi käsikirjoitettua toimintaelokuvan sankarin hyödyntämäksi taidoksi. Esimerkiksi taistelulajit, parkour, tasapainoilu, kiipeily tai yleistä toimintakykyä lisäävät lajit, kuten voimaharjoittelu, juoksu ja voimistelu ovat helppoja saada istumaan elokuvan juoneen. Kaikkiin näihin minut on helppo saada mukaan.
Sitä vastoin esimerkiksi jääkiekko vaatisi sitä että toiminta tapahtuu jäällä, sankarilla on jaloissaan terät joilla hän liikkuu ja jonkinlainen keppi jota käyttäen hänen pitää manipuloida pieniä esineitä tarkasti. En keksi kuinka yllämainitun skenaarion saisi uskottavasti tarinaan mukaan. Salibandy olisi jo helpompi saada istumaan juoneen ja jalkapallo ei vaadi enää kummoistakaan epäuskon sietämistä. Kiinnostustasoni noudattelee samaa kaavaa: jääkiekosta en välitä, salibandyyn minut voi ylipuhua ja jalkapalloon lähden mukaan innolla.
En väitä haluavani päätyä toimintaelokuvan tapahtumiin. Harvasta action-sankarille hyödyllisestä taidosta on oikeasti apua omassa elämässäni. Silti ne ovat todennäköisempinä kuin että jääkiekkoa pelaamalla minun pitää pelastaa itseni. Eikä rauhallinen arki varsinaisesti kärsi siitä että osaa liikkua hankalissakin maastoissa, kiivetä, nostaa painavaa tai liikkua hetkellisesti nopeasti.
Liikuntalajin valinnassa oma kiinnostus on aina tärkein tekijä. Maailman toiminnallisin ja tehokkain lajikaan ei kehitä ominaisuuksia niin tehokkaasti ettei sitä tarvitsisi tehdä säännöllisesti, ja jos oma mielenkiinto harjoitteluun puuttuu ei tekeminen ole säännöllistä. Jos oma laji on vielä hukassa, toimintaelokuvaindeksi on melko luotettava tapa löytää laji josta on hyötyä arjessa. Silloinkin kun elämä ei ole toimintaelokuvaa.
Jarski Liikkuu 